Pakko purkaa tätä ahdistusta tänne. Tänään on The Päivä, kun pankista soitetaan laina-asioissa. Puhelinneuvottelu, jonka Armas on sopinut tekevänsä siis ilman minua. Sanoin, että haluan olla mukana, ja hän vain ihmetteli, että no mitenkähän se olisi mahdollista. Kyllä se tietääkseni on mahdollista, että puhelinneuvottelussa on useampia osapuolia, mutta torjuvasti minuun suhtauduttiin. Sanoin, että no koskeehan se nyt minuakin, mutta Armaan mielestä jos hän maksaa lyhennyserät, niin asia ei koske minua. Panttina on siis tämä talo, joka on myös minun kotini. Tosin en tiedä kuinka kauaa.

Kyse on siis siitä, että vajaa parikymmentä vuotta sitten ostettuamme tämän talon, on entinen kylmä vintti eristetty lämpimäksi tilaksi. Silloin on tehty virheitä, joiden takia tuulettuminen on ollut puutteellista, ja tuloksena nyt lahonnut katto. Kaksitoista vuotta sitten tehtiin uusi peltikatto vanhan huopakaton päälle, joka lienee vauhdittanut asiaa, ja sen alta on sitten romahtanut se vanha katto - vain pellit pitävät profiilia pystyssä. Koko katto pitää purkaa ja korjata ja laittaa uusi, kunnollinen tuuletus.

Armas on vaihtanut työpaikkaa hiljattain, ja pankkihan ei hyväksy alle puoli vuotta kestäneitä työsuhteita lainanhakijalla. Vakuutus ei korvaa rakennusvirheitä. Anoppi kieltäytyi takaamasta. Sisko tuntuu yhtä vastahankaiselta, tosin en ole suoraan asiaa kysynyt. Ehdotti vain (mahdollista homeongelmaa ajatellen) meitä muuttamaan väliaikaisesti muualle - aivan kuin meillä olisi jostain repäistä kaiken tämän lisäksi vielä monta sataa euroa kuussa toisen asunnon vuokraan, sähköön ja veteen!

Arvatkaa vain, vituttaako, kun suuri osa siitä lainataakasta, jonka panttina meidän talo on, on Armaan kulutusluottoja, joita hän aika ajoin on kerännyt yhteen ja vaihtanut pankkilainaan. Siis maksanut luotot pois lainalla. Ja sitten tehnyt lisää kulutusluottoja, jotka on taas maksettu pois lainalla, samalla kun on johonkin tarpeelliseen otettu lainaa. Ja aina hieman ylimääräistä johonkin kivaan. 

Viimeksi ehkä pari vuotta sitten kysyi lainaa, jonka ohessa olisi ottanut hieman ylimääräistä mm. käydäkseen hakemassa kaljalastin Virosta. Ei jostain syystä "muistanut" enää edes asiaa. Minä muistan, koska loppujen lopuksi se Virossakäyminen tyrehtyi siihen, kun en suostunut osallistumaan. Tiedän, että nyt himoitsee kuvauskopteria. Puhui eilen, että "voisi sillä lainalla sitten maksaa asuntolainan lopunkin pois" (minä olen maksanut sitä loppuosaa pois reilu parisataa kuussa) ja sanoin vain, että älä jakele lainaa, mitä et ole edes saanut, mitä ei ehkä edes saada. Olen monesti saarnannut, että laina on sitä varten, jos tapahtuu jotain mikä vaatii rahaa enemmän, ei hupia ja kivoja leluja varten. Tai hienoa autoa. Nyt ollaan sitten vastakkain sen tilanteen kanssa, että rahat on käytetty hupiin ja niitä tarvittaisiin todelliseen tarkoitukseen. Miksi ei voi uskoa kun sanotaan, vaan pitää kantapään kautta opetella? Ja nyt samassa paskassa olen kaulaani myöten minäkin. Ja tavallaan myös lapset, heidänkin kotinsa tämä on, tosin eivät ole taloudellisessa vastuussa. Kerran jo jätin rakkaan ihmisen raha- ja alkoholiongelmien takia, ja nyt olen sitten kuitenkin tässä. Silloin ei edes ollut omistusasuntoa, mikä olisi mennyt toisen töppäilyjen takia.

Kysyin, onko suunnitelma B olemassa, ei ole. Sitä pitää kuulemma sitten miettiä. Minä olen sitä mieltä, että jos ei saada lainaa, täytyy jostain raapia edes sen verran rahaa, että saadaan se tuuletus kuntoon, ettei lisävaurioita enää syntyisi. Päätyseinän yläosakin on jo laho, ja sehän vain leviää ja kasvaa se lahon määrä, jos sitä ei pysäytetä. 

Sekin vituttaa, että minä sanoin jo joulukuussa, että meillä on ongelma, mutta siitä viis veisattiin silloin. Ja silloin olisi vielä ollut pitkäaikainen vakituinen työpaikka ja lainaa olisi voinut saada paremmalla todennäköisyydellä, remonttimiehet olisi voinut palkata ajoissa hoitamaan asia, kun nythän niillä on jo kesän kalenterit täynnä. Itse en kuvitellutkaan kiipeäväni huterilla alumiinitikkailla katsomaan tuuletusreiästä, miltä näyttää. Ensinnäkään en tiedä, miltä siellä kuuluisi näyttää ja toisekseen tikkaat tuskin kestävät painoani noin pitkiksi venytettyinä. 

Tänäiltana olen joko helpottunut tai entistäkin ahdistuneempi.