Olen varmaan kauhea äiti, mutta olisin kepeästi voinut olla vielä toisenkin viikon vaan Armaan kanssa kaksin. Mukavaa ja sopuisaa ollut, ongelmista huolimatta. Ehkä tämä on sitten yksi niistä ylämäistä, mitkä on 21 vuotta sitten sovittu yhdessä kuljettavan.

Kusipäisempi ihminen olisi voinut jättää koko sotkun harteilleni ja vaikka muuttaa pois. Tämä ei, vaan makselee jopa kesäaikaan nähden suuria sähkölaskuja ja likakaivontyhjennyksiä ja yrittää etsiä rahoitusta remonttia varten.

No, lapset siis palaavat huomenna. Sisko halusi minun ostavan junaliput niin, että hän siirtää rahaa tililleni. Ihanaa tietysti, että avittaa, mutta en huomannut ajoissa ajatella, että tilini on lähes tyhjä, ja siskolla eri pankki -> eiväthän rahat ehdi edes tulla kun liput pitää jo ostaa. Piti sitten pyytää miestä laittamaan kolmekymppiä tililleni, se tulee heti kun on sama pankki, vaikka on viikonloppukin. Sisko esitti toiveen junasta - mielestäni vähän oudosti esitti sen tännesaapumisajan eikä lähtöaikaa, mutta ostin liput sitten siihen. 

No, väärin meni. Olisi pitänyt olla myöhäisempi juna. Arvasin, että sisko oli katsonut saapumisajan lähtöajaksi, kun laitoin WhatsAppissa hänelle kuvan juna-aikatauluista. Mutta ei voi nyt enää mitään, ja tällä kertaa en huolinut virhettä niskoilleni. 

Yksi rahoitusyhtiö on varovaisesti lupaillut lainaa. Kyselee vielä miehen työsopimuksia ja edellisen työpaikan työtodistusta, ja minähän en usko mitään, ennenkuin ne rahat on tilillä. Olen katsellut lähikaupungin vuokra-asuntoja, eivätkä ne nyt mitenkään järkyttäviä vuokria siellä pyydä. Puolet Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen neliövuokrasta. Että jos joutuu tästä lähtemään.