Väsyttää mutta haluan kirjata nämä tänne. Kohta pitää taas hakea Hippu koulusta enkä voi sitten enää. 

Esimerkit 1 ja 2: Armas söi Tintin sipsejä, lupasi ostaa uuden pussin. Kun hän meni kuvaamaan mentiin me Tintin kanssa bongaamaan junia (= Tintin harrastus). Tintti otti asian puheeksi myöhemmin, kun Armas oli tullut kuvaamasta, hakenut meidät ja kävimme Lidlissä, mutta siellä kyseisiä sipsejä ei ole. Kysyin, mistä Armas aikoo ne ostaa, niin 1: "Luulin että te ostatte, kun olette kaupungilla" - asiasta ei sivumennen sanoen ollut ollut minkäänlaista puhetta, ja itsehän hän oli aikonut ne ostaa, enkä minä. 2: "Miksi ette muistuttaneet?" siis syy hänen muistamattomuuteensakin oli meissä. Minussa tietysti lähinnä. 

Esimerkki 3: Olin tehnyt kaksi vuoallista lasagnea, jota en vehnän välttelyn takia voi itse syödä, ja tuorelasagnessa on lisäksi kananmunaa, että Hippukaan ei voi sitä syödä. Hippu tosin ei ollut kotonakaan. Seuraavana aamuna reissuun lähtiessämme Armas avasi säilyketölkin lihapataa, aikomuksenaan syödä sitä ennen lähtöä. Ehti avata, ennenkuin huusin (vessasta, öhöm) että hei haloo, meillä on kaksi vuoallista lasagnea, syö ihmeessä sitä jos kunnon ruokaa kaipaat. Sivumennen sanoen tähänkin, että minä voin kyllä syödä sitä pataa, koska siinä ei ole vehnää. Ja periaatteessahan koko vehnättömyys on vapaaehtoista, mutta koen, että jos olen sille ruvennut, niin sitä voisi muutkin kunnioittaa. Söi sitten lasagnea. Mutta takaisin reissusta tullessa osti grilliltä niin kauhean superannoksen ruokaa, että lasagnet jäi odottaan aikaa parempaa. "Miksi teit niin paljon?" oli kysymys, kun valitin, että minun tekemäni ruoka ei kelpaa. Minun vika, että unohti minun tehneen paljon ruokaa hänelle ja avasi aamulla säilyketölkin ja osti illalla grilliruokaa. Mitäs tein niin paljon ruokaa. Tein siksi, kun tuorelasagnelevyjä oli niin paljon siinä paketissa.

Sanoin sitten, että ei se haittaa että se tölkki on auki, minähän voin sitä syödä kun en lasagnea voi. Niin arvatkaapa mitä: söi tänään aamiaiseksi (meni iltavuoroon) sitä lihapataa, ja jätti minulle vain yhden pienen annoksen. Lasagne ei kelvannut, enkä viitsinyt siitä enää jankuttaa ja kun olin jo kerran sanonut, että voin syödä sen padan. Kai se on niin pahaa sitten, perkele. Ei kyllä ole, maistoin sitä itsekin sen verran. Seuraavalla kerralla kun se lämmittää saunan, sanonkin että lähden tästä uimahallille saunaan. Unohdin, että lämmität sen kotona. Mitäs lämmitit. Mitäs kannoit niin paljon vettä.

Voi olla, että ruoan ylenkatsominen on minulle arka paikka, mutta ihminen, joka unohtaa mitä toinen on tehnyt ja selittää vain omia tekemisiään joka välissä ja moneen kertaan, ei arvosta tuota toista ihmistä.  Mutta sekin on kyllä jo niin moneen kertaan nähty tässä suhteessa. Ei muistanut edes äitienpäivää.