Luulin, että se jo meni pois, mutta ei. En voi edes lukea Tove Janssonin elämäkertaa itkemättä! Mistä se oikein kumpuaa?

Eilen jätin kirjan kesken itkun takia, joka tuli tästä "Muumipeikko ja pyrstötähti" -teoksesta lainatusta pätkästä:

"Koko kallio järisi ja vapisi heidän ympärillään, ja pyrstötähti ujelsi kuin peloissaan, tai sitten se olikin maa joka huusi. He makasivat hiljaa kiinni toisissaan pitkän aikaa. Ulkona jymisi luhistuneiden vuorten ja revenneen maan kaiku. AIka venyi hirvittävän pitkäksi ja jokainen oli ypöyksin itsensä kanssa."

Itku.

Tänään yritin lukea uudestaan, ja sama juttu. 

Ja jonkinlanen pakkomielteenomainen pakko tehdä käsillä jotain. Vaikka lauantai-illan riidassa kävi ilmi, että Armasta ärsyttää minun kutomiseni ja virkkaukseni. No, nyt hän ei ole täällä, mutta tästä lähtien minulla on aina syyllinen olo, jos teen käsitöitä Armaan läsnäollessa. Tein loppuun ne lapaset, jotka oli kesken, mutta kaiken muun raahasin vinttiin. Myös sen rahin, jonka sisällä on lankoja ja käsityötarvikkeita - sitä viedessäni alkoikin Armas perua puheitaan, että se olisikin vain autossakutominen ja -virkkaus, joka sitä ärsyttää. Niin, koska rahi oli hänen läppärinsä vakialusta, että voi pitää kaljatölkkiään siinä pienellä olkkarinpöydällä. 

Lupasin olla ärsyttämättä häntä käsitöilläni, koska hänen kännimusansa ärsyttää minua enkä halua sitä kuunnella joka viikonloppu molempina iltoina. Yritin asiasta puhua jo aiemmin lauantaina, kun Armas ei ollut vielä liian juovuksissa, mutta eihän hän kuuntele eikä välitä. Ei, vasta kuin sitten, kun suuttuu. Totesinkin, että nähtävästi on ihan turha yrittääkään keskustella nätisti asioista, koska ainoa, mikä läpäisee aivoesteen, on suuttuminen ja nalkutus. Vitutti kyllä taas ihan kohtuudella. Jos on pakko kuunnella kännissä aina musiikkia, ja jos sitä ei voi missään tapauksessa kuunnella kuulokkeilla, niin että toistenkin on pakko kuunnella, niin miksi ei sitten voi kuunnella hyvää musiikkia? Sellaistakin kuitenkin herran kännimusagenressä on. Mutta ei! Petri Nygårdin juomalauluja, Klamydian versiota Vanhasta holvikirkosta ja muuta helvetinpaskaa. 

Kunpa voisi muuttaa kotoa pois joka viikonlopuksi. 

Kunpa olisi oma kämppä, jossa saisi rauhassa tehdä lapasia ja olla rauhassa huonolta musiikilta. Mutta ei sitä voi sekä syödä että pitää tätä elämän kakkua. 

Mistä mieleen, että anoppi toimitti Armaan mukana meille rääppeet jostain Almondy-kakusta, joka on kamalaa. Miten ihmisille myydään sellaista shaissea niinkuin "herkkuna"? Kauheasti kaloreita, mielihyvää nolla. Olisin heittänyt roskiin, mutta Tintti tykkäsi syödä. Sillä on varaakin, laiha kun on.