Kummallinen ihminen on anoppini. Kauhean arka monissa henkilökohtaisissa asioissaan, kysyy pienissäkin jutuissa miehensä mielipidettä tai milloin kenenkin. Tortut hänellä jää aina raaoiksi, kun pelkää että ne palaa, ja monet muutkin uunissapaistettavat. Vaikka ohjeessa on aika että 7 minuuttia paista pipareita 200 asteessa, niin hän pyllistelee siinä uunin edessä niitä tuijottamassa "onkohan ne jo kypsiä? Palaakohan ne jo? Onkohan ne vielä raakoja?" Suorastaan hysteerinen välillä tuollaisissa asioissa, mutta annas olla kun on kyse jostain asiakaspalvelusta, jossa itse on asiakkaana: kyllä osaa vaatia ja haukkua! 

Kyllä asiallista palautetta voi ja pitääkin antaa, jos siihen on aihetta, mutta ei tarvitse käyttäytyä kuin kuningatar, jonka jalkain juureen nöyrän asiakaspalvelijan olisi polvistuttava. Väärä äänensävykin riittää kimmahduksen aikaansaamiseksi. Hävetti olla mukana. Ja kun se myyjä ei todellakaan ole vastuussa kaikesta, mitä kaupassa tapahtuu tai edes niistä toimintatavoista, mitkä siellä on käytössä, vaan ne on ylempää annettuja ohjeita.

Tintti sai ajan uudelle hoitajalle. Ei tule töihin se alkuperäinen, ainakaan vielä. Tänään mennään. Meinasin kyllä unohtaa senkin jo.

Ja ehtipä tässä ärsyttämään sellainenkin asia, kun ihmiset, jotka on unohtaneet jonkun fb-kaverinsa nimipäivän, "onnittelevat" sitten, kun näkevät tämän nimipäiväsankarin päivityksen, kun hän kiittelee onnitteluista! Ja vielä pokkana aivan kuin olisivat ihan itse muistaneet, mutta vain päivää myöhässä. Kaikenlainen se minuakin ärsyttää. Niin kuin anoppiakin.