Että ahdistaa taas. Viikonloppu. Riitaa rahasta. Armas haluaisi vaihtaa pankkia, siirtää lainat ja TAAS samalla ottaa vähän ylimääräistä lainarahaa. Aina säännöllisin väliajoin lisää lainaa. Lisää ja lisää, ja tällä menolla emme ehdi lainatonta aikaa elääkään. Minulla on luottotilillä velkaa, ja se pitää maksaa pois, ennenkuin vaihtaa tulot (ne surkean vähäiset) toiseen pankkiin. Niin ainakin luulen. 

No, Armas on esittänyt, että maksetaan se minun luottovelkani pois samalla. Kun kuulin, että hän on pyytänyt kymppitonnin ylimääräistä velkaa, sanoin, että ei käy. Lisävelkaa ei oteta, jos ei ole todella tarvetta sellaiseen, koska tiedän liki kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, että hänen näpeissään ei raha pysy. Eikä edes tilillä. Ja velkarahaa hupuloidaan aivan joutavaan. Onpa tuo pelannut netissä tuhansia euroja yhteisesti otettua lainaakin. Eipä sattunut kysymään lupaa minulta. 

Autokuume tuli, kun minulle piti ostaa uusi auto entisen alkaessa prakata. Jouduin sitä varten nostamaan luottotililtäni 500 euroa, ja sitä Armas käytti verukkeena, kun otti kiskurikorkoista pikalainaa virolaiselta rahoitusyhtiöltä kahden tonnin edestä (ainakin) ja osti itselleen aivan liian kalliin ja hienon auton. Armaan omia lainoja on yhdistelty moneen otteeseen ja samalla otettu lisää, että hän on saanut luottokorttilaskunsakin samalla hoidettua. Epäilen, että taas on tullut sitä luottolaskua, ja pitäisi sitäkin maksaa pois. 

Juopuneen ihmisen kanssa sitten lauantai-iltana asiasta riideltiin, kun hän on aivan pöyristynyt minun kiittämättömyydestäni. Hän sentään on lupautunut lyhentämään lainaa minunkin puolestani, puhumattakaan siitä, että minun luottotilini saldo korjattaisiin. Itse asiassa koko luottotilini kai häviäisi saman tien pankinvaihdossa - sitten minulla ei olisi sitäkään vertaa joustomahdollisuutta raha-asioissani.

Sanoinkin siitä, että on oikeastaan sama, maksanko rahoillani lainoja vai en, koska kaikki rahani kuitenkin menevät perheen elatukseen. Omaksi iloksi niistä ei juuri jää, jos nyt jonkun halvan paidan joskus ostan. Kiteytettynä: jos Armas maksaa lainaa, minä ostan leipää. Jos minä maksan myös lainaa, ostaa Armas sitten sen leivän, koska minulla ei ole rahaa sitä ostaa. Comme ci, comme ca. Aivan turha on herran esittää olevansa suuri hyväntekijä sumpliessaan näitä asioita. 

Sitähän ei vielä tiedä, suostuuko uusi pankki edes vaihtoon. Ehkä tällä viikolla saa tietää. 

Tänään alkaa se DKT-kurssi. Ei oo kivaa, mutta ehkä siitä on hyötyä. Ehkä pääsen tunteideni yläpuolelle? Sillä kurssilla pitäisi oppia hallitsemaan tunteensa, ja sellaistahan läheisriippuvainen rakastaa. Kaiken hallintaa ja lankojen omissa käsissä pitelyä. Mutta onko se sitten hyvästäkään?

Itkin viimeksi äsken, kun katsoin lehmävideota. Itkin mennyttä nuoruutta, menetettyjä mahdollisuuksia, masennustani, ikääntymisen ja lihavuuden tuomia vaivoja, ja ihan turhaan. Tämä mikä on, on tässä ja nyt, ja näillä mennään kun on pakko.