Piti kertomani hieman jatkoa sille, kun Armas halusi pankkilainalla käydä Virosta hakemassa kaljaa sun muuta. Kun minulle on tulossa nyt työpaikalta loppuyhteenvedon tulokset - niistä vähistä kertyneistä lomista rahat siis - niin Armas kehtasi esittää, että minä maksaisin niillä hänen koko kaljanhakureissunsa. Siis hänen oluensa, omat siiderini sekä miehen ja auton laivamatkan. Koska minulle on tulossa rahaa ja hän on niin usein maksanut omistaan minun siidereitäni. 

A: En koskaan ole vaatinut enkä edes pyytänyt, että hän maksaisi minun siiderini. Sen hän on tehnyt aivan omasta aloitteestaan. Koskaan ei ole ollut puhetta, että se olisi jonkinlainen velka, joka on kuitattava. Kieltää sen olevan sitä nytkään, mutta siltähän tuo kuulostaa, kun vapaaehtoisesti maksettuihin siidereihin kerran vedotaan, kun halutaan, että minä vuorostani maksan nyt.

B: Edellämainitut maksut - ainakin suurin osa - on suoritettu aikana, jolloin olen ollut töissä ja kuukausituloni monta sataa euroa paremmat. Miksi nyt, kun olen eläkkeellä, pitäisi maksaa takaisin velkoja, joiden en tiennyt olevan edes velkoja. 

C: Enhän edes tiedä, paljonko sieltä on tulossa. Todennäköisesti - veroviraston ääliömäisen matematiikan takia tai muista syistä - saan jälkiveroja, joita varten olisi vähän pakko olla rahaa säästössä. Aivan varmasti on parempaakin käyttöä tulevaisuudessa niille rahoille! 

Armaalla itsellään on tapana pistää kaikki rahat saman tien menemään, ja olettaa nähtävästi että minä tekisin samoin. Hän ei osaa säästää, ja joskus olen kuullut hänen kritisoivan moista typerää touhua - raha on käytettävä jos/kun sitä on, säästäminen on tyhmää. Kritisoi esimerkiksi omaa isoäitiään, joka hänelle keräsi perintöjä syömällä päiväysvanhaa makkaraa ja säästämällä rahaa. Eipä se silloin ollut tyhmää, kun vanhus yli yhdeksänkymppisenä sitten kuoli ja poika sai perintöä. Joka meni sen tien. Ja jos tarvitsee isomman rahamäärän kerralla, niin silloin ottaa lainaa, niin yksinkertaista se hänen mielestään on. Hänen mielestään kaikki ottavat lainaa, ja kenenkään on mahdotonta tulla toimeen pelkästään omillaan. Ja sitten jos saa rahaa, niin eihän sitä lainan lyhennykseen käytetä (jos ei ole aivan pakko, kuten oli asuntolainan lyhentäminen panttina olleen osakkeen mennessä myyntiin) vaan se hupuloidaan ihan muuhun. Uusiin menoihin otetaan vain lisää lainaa. Hänellä on henkilökohtaista, lähinnä mukavuuteen käytettyä lainaa kolmisenkymmentä tuhatta euroa. Se on kymmenentuhatta enemmän, kuin jäljelläoleva asuntolaina. Ja mitään ei niistä rahoista ole jäljellä, paitsi ehkä auto. Jonka korjaamiseen ei tahdo löytyä rahaa.