Mikä kumma sen mielialan oikein kääntää alavireeseen, kun välillä on ihan mukavaa? 

Eilenillalla alkoi. Kun ynnäilee asioita yhteen, niin takana oli pari mukavaa päivää niin, että lapset ei olleet kotona. Eilenillalla niitä oli kotona kolme, yksi muiden jälkikasvuakin. Kun nämä kaverukset on yhdessä, ne usein pitää kummallista ja toisinaan hermoonkinkäyvää älämölöä ja käkätystä - etenkin tuo Tintin kaveri on sellainen mölyapina välillä - enkä millään olisi jaksanut sitä eilen. Harvemmin tyttölapsissa on tuollaista, pojissa olen jonkin verran vastaavaa käytöstä tavannut. Sellaista aiheetonta ääntelyä. 

Tintti kun kinusi silloin ennen päättäjäisiä, että ko. kaveri saisi tulla yökylään, niin lupasi että ovat siellä pihahuoneessa keskenään, mutta täällä sisällä ne kuitenkin aikaansa viettivät, ja vielä alakerrassa eikä edes vintissä lasten huoneessa. Meillä kun on ahdasta jo oman perheen kera, niin ylimääräisten ihmisten paikallaollessa ei tahdo mukavasti päästä asettumaan. Kinusi sitten vielä parin yön muuallaolon jälkeenkin, että kaveri pääsee taas yöksi (koska aamulla aikaisin meni juna, jonka aikoivat käydä bongaamassa, mutta eivät myöhään kukkumisensa takia jaksaneetkaan herätä), ja nyt alkaa olla emännän hermo jo kireällä. Olisin halunnut illalla istua sohvalla katsomassa sunnuntaina tullutta Neiti Marple- jaksoa, mutta sohva oli täynnä nuorisoa, ja siitä lähti käsittämätön melukin. Televisiossa pyöri Netflixistä Ensisilmäyksellä -sarja jakso toisensa jälkeen, mutta en tiedä katsoiko sitä oikeasti kukaan. Olohuoneessa ei ole muita paikkoja kuin tuo sohva ja yksi tuoli, jonka senkin kohdalla on seinässä kaiutin (Armas koki, että juuri se kohta on optimaalinen äänentoiston kannalta - ei yhtään ylemmäs, että olisi mahtunut tuolissa kunnolla istumaan) ja tietokonetuoli, jossa istui Armas. Minä istuin sitten keittiössä ja yritin tehdä sanaristikkoa. 

Armas koki myös tarpeelliseksi ostaa alkoholillisen oluen, ja se aiheuttaa krohinaa nukkuessa, ja hermo meni siihenkin. Korvatulppien läpikin kuului.

Hippu halusi Heseen, ja houkutteli muutkin nuoret mukaansa. Hyvä kun menivät. Toimitin ne vain junalle. Ulkona on hieno ilma vaihteeksi, kohta taas huononee ja pitäisi olla nyt ulkona ja on huono omatunto siitäkin, kun mieli ja jaksamisaste on liian matalalla siihenkin.