Hippu ei tahdo kestää isäänsä. Hänellä on ollut melko nuoresta pitäen kahnauksia isänsä kanssa, ovat jossain määrin ehkä samanluontoisia, ehdottomia omissa kannoissaan, että särmät ja kulmat kolisee sitten yhteen. Armas komentelee turhasta, haluaa että asiat suoritetaan juuri hänen tavallaan, ja Hipulla on omat tapansa ja oikeudentunto, joka vastustaa järjettömiä ja turhia käskyjä. 

Erään tällaisen tilanteen jälkeen sanoin tytölle, että sinulla sentään on mahdollisuus muuttaa kotoa omillesi, ettei tarvitse kuunnella tuota... vastasi, että onhan sinullakin. En siinä alkanut eritellä käytännön asioita liian pienestä tulotasosta alaikäisten lasten asioiden järjestämiseen, sanoin vain, että on kyllä, mutta se on vaikeampaa. 

Hippu tosin usein on viikonloppuja poikakaverillaan, mutta kun nämä kaksi ovat yhtäaikaa kotona, on vähän väliä kireää ilmapiiriä. Molemmat vaatii toiseltaan liikoja. Tyttö (itse asiassa molemmat jossain määrin) kärsii misofoniasta, ja Armas pitää ääniä, jotka raivostuttavat tyttäriä. Tuhinaa, ähinää, maiskutusta. Lääkäri hiljan katsoi miehen nenään, ja totesi "joo, ei tällä hengitellä" ja määräsi jotain nenäsuihketta, mutta ei se juuri auta asiaa. Kuvittelin, että se olisi helpottanut tupakoinnin lopettamisen myötä, mutta ei. Vaikuttaa paljon myös siihen kuorsaamiseen.