Tarkoitan, ei meinaa jaksaa. Tahtoa on vielä rippunen jäljellä, ja sekin vain lasten takia. 

Eilen jouduin hakemaan itkevän Hipun koulusta, se ei voinut olla siellä kun sitä niin itketti kun pojat oli kiusanneet. Kateelliset, kiusaavat Hippua ja Hipunnuppua niiden onnesta. Kohta tehdään KiVa-ilmoitus, kun lievemmät keinot eivät riitä. 

Sentään olen saanut Hipun lupaamaan lähteä masennukseensa apua hakemaan niin, ettei sitä vasten tahtoaan tarvitse sinne pakottaa. 

Käsittämättömän paha mieli siitä, että olen yrityksistäni huolimatta epäonnistunut lasten kanssa olemisessa! Masennukseni on kuin onkin siirtynyt jälkipolvelle, vaikka sitä niin kovin halusin siltä varjella ja mielestäni aktiivisesti varjelinkin. Paska äiti. Paskoilta äideiltä ei voi kaiketi odottaakaan kunnollista lapsenkasvatusta. Keinot puuttuvat. Mistä sen esimerkin saisi, kun itsekin on kasvanut aivan hunningolla? Rakkaudettomuutta ja epäluottamusta sentään olen voinut kompensoida omassa äitiydessäni - sitä en ole jatkanut eteenpäin. Rakastaa voi aina, vaikka ei pystyisikään antamaan neuvoja ja luotsaamaan lasta karikkojen läpi.

Kuopus valittaa kurkkukipuaan joka päivä. Kohta on pakko mennä sen kanssa terveyskeskukseen taas.