Laitoin ruokaa ja siinä sivussa luin kirjaa keittiön pöydän ääressä. Sivusilmällä näin koiran menevän eteiseen. Ajattelin, että ehkä sillä on pissahätä, ja menin perässä... eikä eteisessä ollut ketään. Ja yhtäkkiä tuli valtava suru lopetettujen koirien takia. Vedet valui silmistä poskille ja rintaa puristi. Mietin, että annanko tulla, ja mitä lapset siitä sanoo. Turha vetää muita suruun mukaan.
 
Syyllistin paskanaapurin. Ajattelin ison ilmastointiputken meiltä heille, ja kaadoin ajatuksissani kaiken pahan olon sinne putkeen, josta se huilasi sinne naapuriin. Puristus hellitti ja olo helpottui. Sanoin haamukoirille, että menkää sinne naapuriin kummittelemaan ja tehkää niiden olo hankalaksi.