Tänään pitäisi juhlia Armaan syntymäpäiviä, anoppi varmasti tulee - onneksi tuskin muita. Ja anopin mielestä kun kerran Armas käy töissä ja minä en, olisi minun hoidettava siivoamiset ynnä muut kotona. Ja meillä on sotkuista. Enkä minä jaksa. Masennus yrittää päälle taas, vaikka koitan sitä torjua, mutta koittamisetkin vähenee kun ei vain jaksa. Eikä Armas näytä jaksavan edes tyhjiä kaljatölkkejään enää viedä pois, pari päivää sitten keräsin yksitoista tyhjää tölkkiä ja taas on neljätoista tiskipöydällä. Yksi näyttää jääneen olohuoneen pöydällekin.