Ei saatu sitä lainaa uudesta pankista, eikä oikeastaan ollut yllätys. Onhan tuota ihan riittämiin jo entistäkin - tosin kun netissä hakemus on tehty, niin mahtoiko siinä tulla selväksi se, että tarkoitus ei ole ottaa uutta lainaa vaan maksaa rahalla entiset pois ja sitten vain yhtä lainaa lyhennellä. 

Armas ei vähällä kummalla minulle kerro vaikuttimiaan, koska tietää minun ne tuomitsevan, ja yrittää salaamalla ja venkoilemalla ja ehkä jopa vähän valehtelemalla saada asiat näyttämään sellaisilta, että minä ne hyväksyisin. Kiristää sillä, että minunkin velat maksettaisi, ja jopa ylentää itsensä hyväntekijäksi sanomalla, että minun tarvitsee maksaa alle puolet siitä nykyisin maksamastani lainaerästä hänelle, ja hän maksaa sitten kaiken muun... että minun pitäisi olla kiitollinen sen sijaan, että kyselen, mihin hän sitä ylimääräistä rahaa tarvitsee. Kovasti on selittänyt ylimääräisen rahan tarvetta mahdollisilla remonteilla (no ok., niitä tulee aina jonkinlaisia silloin tällöin) ja vakuutusmaksujen erääntymsellä, mahdollisella lomareissulla sekä auton remontintarpeella ennen katsastusta (ne pitäisi pystyä kyllä hoitamaan ilman velkaa, toistuvia tai ylimääräisiä juttuja kuitenkin).

Nyt sitten Armas aikoi kysyä lisälainaa meidän omasta pankista, ja minä sanoin, että jos sitä ylimääräistä lainarahaa sitten haetaan, niin se pannaan sitten minun tililleni. Jos sillä kerran remontteja maksellaan ja semmoista, ja kun kerran yhteisistä rahoista on kyse, niin samahan se on, kumman tilillä summa on - eikö vain pitäisikin olla? 

No ei. Hänen mielestään se on epäoikeudenmukaista! Että kun hän kerran makselee suurimman osan lainasta (asuntolainaa on jäljellä alle 20 000, jota minä makselen - mies maksoi aikanaan jotain puolet pois, kun takuuna ollut osake meni myyntiin; eihän sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa sillä lainaa - ja miehen henkilökohtaisia lainoja on ehkä vajaat 60 000... joista siis meidän kotimme on panttina) niin ylimääräisen rahan tulee olla hänen tilillään! Ja huomautettakoon tähän väliin, että kun ihmettelin, miksi hän tarvitsee kymppitonnin "palkinnoksi" siitä, että aikoo maksaa enemmän lainaa kuin minä, niin hän painokkaasti kielsi, ettei kyse ole mistään palkinnosta. Mutta se ei käy, että se olisi minun tililläni, että menoihin pitäisi olla minun siunaukseni. Kyse siis on hänen henkilökohtaisesta palkinnostaan, bonuksesta, kutsuttakoon sitä millä nimellä tahansa. 

Siinä vaiheessa sitten totesin, että selkeästi hänellä nyt on joku meno, jota ei tahdo minulle kertoa. Ja kierrellen, vaikeasti, sanoi sitten, että oli hän ajatellut käydä Tallinnassa. No ei ihme, ettei halunnut kertoa minulle. Kaljaa ja viinaa Virosta, pankkilainalla! Sitä kaljaa kun on sieltä niin paljon edullisempi tuoda, siinä säästää! Missähän ne säästetyt rahat nyt sitten on? Onkohan juominen lievästi sanottuna karkaamassa lapasesta? Katsoin silmiin ja sanoin, että tajuathan sinä nyt itsekin, että sellainen ei kertakaikkiaan ole missään mielessä järkevää toimintaa. Ei sanonut enää mitään asiasta, keskustelu lainasta pysähtyi sillä erää siihen. Mitä nyt myöhemmin kysyi käsitystäni eräästä netin lainalaskurista, kun laskuri väitti laina-ajan ja maksuerän olevan samat, vaikka korko olisi 2 yksikköä korkeampi.

Minä En Suostu.

Ja kuitenkin pelkään, että tämä asia jossain vaiheessa käännetään minua vastaan. Pelkään tehdä omia päätöksiä ja ottaa niistä vastuun.