Ei taaskaan syö ja on viillellyt. Suuttui viikolla, kun kielsin syömästä vanukasta ennen ruokaa - niin, oli syönyt aika hyvin jonkin aikaa, ja ajattelin tietysti terveellisyyttä... ei olisi pitänyt. Oli syömättä "kostoksi" ainakin vuorokauden, eikä ole sen jälkeen syönyt juuri mitään. Vähän jotain riisejä lautaselta. Perjantaina karkkipäivänkarkkeja. Tosin niihinkin laitoin ehdon, että JOTAIN oikeaa ruokaa pitää syödä, että pääsee ylipäätään kaupunkireissulle irtsareita ostamaan. Aamuisin kouluun lähtiessä ei ole syönyt.

Tänään myöhästyi tahallaan bussistakin; odotti kaverin viestiä (kaveri laittaa aina viestin, milloin bussi on tulossa, että osaa tulla sopivaan aikaan pysäkille) mutta kaveri olikin sairastunut, ja sitten kun hoputin että nyt juokse, niin vetelehti sen verran, että bussi ehti mennä. 

Kirjoitin tytön psykologille viestin, missä mennään ja että en tahdo jaksaa sen kanssa. Henkisesti. Kirjoitin mm. 

"Välillä tuntuu, että menee kertakaikkiaan "yli" ja pelkään, että teen jotain, mitä ei pitäisi."

Viimeksi perjantaina oli ajatuksia ja tunteita, että suorastaan pelkäsin itseäni. Pelkäsin lapseni puolesta itseäni! Miten helposti olisin siinä mielentilassa pilannut ikuisiksi ajoiksi kaiken, jos en olisi ollut Hippua hakemassa koulusta. Onni on Hippu, joka joskus saa puhutuksi pikkusiskolleen järkeä. Isänsä jos suunsa aukaisee, niin tuloksena on vain asioiden pahentuminen.