Täällä oli linkki, joka sisälsi jälleen paljon ja painavaa asiaa! Korvasin kolmella pisteellä mulle vähemmän sanovat kohdat, ja korostin joitakin tärkeitä kohtia.

 

 

[...

Riippuvuuksien ymmärtämiseksi on luotu erilaisia selitysmalleja. ”Positiivisen yllykkeen –teoria” korostaa sitä, että ihmiselle on syntynyt ennakoivia mielikuvia siitä, miten hyvältä tuntuu, kun oma riippuvuuskäyttäytymistään on pystynyt toteuttamaan. Joskus tämä helpotuksen, hyvänolon ja hyvien tunteiden ennakoinnin tuottama euforia voi tuottaa suuremman mielihyvän tunteen kuin itse riippuvuuskäyttäytyminen. Näin riippuvuuskäyttäytymistä ylläpitää mielihyvän odotus, joka on suurempi kuin varsinaisen toiminnan antama tyydytys. Pornokatselun osalta on todettu, että tämä odotus ”kohta pääsen nettiin”, on se vaihe, jossa viriämisen, kiihtymisen tila voi olla suurimmillaan.

Riippuvuuskäyttäytymisen tavoitteena on välttää, paeta ahdistavia, negatiivisia tunteita, auttaa selviämään niiden kanssa ja tuoda omaan elämään mielihyvää lisääviä tunteita. ...   Riippuvuuskäyttäytymisen motiivina voi olla poistaa stressiä tai ahdistusta – tai antaa positiivisia ja varmuutta tuovia tunnekokemuksia. ...

... Riippuvuuskäyttäytyminen voidaan ymmärtää yhtenä seurauksena tai ratkaisuna tilanteelle, jossa puuttuu tyydyttävä läheinen suhde. Riippuvuudesta tulee turvallisuuden ja mielihyvän korvike ja ahdistuksen ja psyykkisen kivun lievittäjä. Riippuvuuskäyttäytymiseen liittyy usein negatiivinen ja hävettävä kuva itsestä ei-rakastettavana ja riittämättömänä. Näin riippuvuuskäyttäytymisen tuomat tunteet antavat väliaikaisen vapautuksen hävettävästä itsestä.

Turvallinen kiintymiskokemus mahdollistaa lähestyä toisia ihmisiä silloin, kun meillä on stressiä tai haasteet omassa elämässä tuntuvat ylivoimaisilta. Jos tämä mahdollisuus puuttuu, ahdistusta voidaan pyrkiä lievittämään pakonomaisen käyttäytymisen tai aineiden käytön avulla. Turvallinen rakkaussuhde, läheisyys voidaan nähdä parhaana suojana riippuvuuskäyttäytymistä vastaan.

Suhde ja riippuvuudet

Suhteen ongelmat ja riippuvuus kulkevat käsi kädessä. Riippuvuudet heikentävät suhdetta ja suhdeongelmat heikentävät stressinsietokykyä ja sopeutumiskykyä. Suhteen negatiivisyys lisää kielteisiä käsityksiä omasta itsestä ja toisesta, eristäytyneisyyttä ja stressiä, mikä vuorostaan lisää riippuvuuskäyttäytymistä, ristiriitoja ja etäisyyttä suhteessa. Kaikki tämä heikentää kokemusta suhteen turvallisuudesta, mikä vuorostaan altistaa riippuvuuskäyttäytymiselle.

Parisuhteessa ongelmana ei ole vain riippuvuuskäyttäytyminen sinänsä. Kun riippuvuusongelmainen keskittyy ennakoimaan ja iloitsemaan oman riippuvuuden toteuttamisen aiheuttamasta mielihyvästä, hän ei ole enää läsnä suhteessa tässä ja nyt. Hän on henkisesti poissa vaikka fyysisesti onkin läsnä. Kyse on osin samasta asiasta kuin tilanteessa, jossa toisella on ulkopuolinen suhde. Kumppani tai perhe ei sillä hetkellä enää ole hänelle merkitsevä. Peliriippuvainen isä oli pelaamassa netissä, kun perheen lapsi kaatui pahasti portaissa ja isää huudettiin apuun. Isän vastaus kuului ”en voi tulla, olen juuri voittamassa”. Kun riippuvuusongelmainen on ennakoivan mielihyvän odotuksen lumossa, hän on yhä lisääntyvässä määrin tunnetasolla poissa. Kumppanin kokemus on ”minut on jätetty”. Tunnetasolla poissaoleminen hävittää keskinäisen rakkauden. Jätetyksi itsensä kokeva osapuoli ilmaisee yhä enemmän suuttumustaan ja pettymystään ja parisuhteen negatiivinen kehä vahvistuu.

...

Riippuvuuskäyttäytyminen vähentää koko ajan yksilön käyttäytymisen mahdollisuuksia. ...  Turvallisesti kiintyneen ihmisen tarvitsee vähemmän keskittyä kielteisten tunteidensa säätelyyn ja hän on avoimempi oppimiselle, kasvulle ja kehitykselle.

...

Kumppanin riippuvuudet lisäävät suhteen negatiivisuutta. Kun suhteen ristiriidat ja ahdistavuus lisääntyvät, tämä osaltaan vahvistaa riippuvuusongelmaisen halukkuutta hakea ennustettavissa olevaa mielihyvää oman riippuvuuskäyttäytymisen kautta ja näin saada helpotusta suhteessa nousevalta negatiivisuudelta. Negatiivisen kierteen vahvistuessa mahdollisuus saada ja hakea tukea ja positiivisia tunteita keskinäisestä suhteesta vähenee. Kumppanit etääntyvät toisistaan ja keskinäistä suhdetta leimaa pettymyksen, suuttumuksen ja vihantunteet. Oman riippuvuuden toteuttaminen tulee ainoaksi ratkaisuksi negatiivisille tunteille ja mielihyvää ja tukea tarjoavaksi korvaavaksi kohteeksi.

Kiintymyssuhdetyylit ja alttius riippuvuuskäyttäytymiselle 

...  Toisena vaihtoehtona on ahdistuneesti takertua kumppaniimme toivoen, että ehkä joskus tarvitsevuuteemme vastataan. Ahdistuneesti ja välttelevästi kiintyneet aikuiset käyttävät toimimattomia strategioita hakiessaan tyynnytystä tai innostusta elämäänsä. Tämä merkitsee suurempaa alttiutta alkoholin ongelmakäyttöön tai seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen.

Kiintymyssuhdeteoria ennustaa, että ne jotka eivät ole kokeneet lapsina kiintymyssuhteen tarjoamaa turvasatamaa eikä vanhempien läsnäolo ole ollut elämän vakaa perusta, ovat alttiimpia stressin ja trauman vaikutuksille. Heiltä puuttuu mahdollisuus kääntyä läheisen ihmisen puoleen tuen saamiseksi elämän vaihtelevien haasteiden aikana. Heillä on suurempi alttius aloittaa aineiden käyttö tai päätyä muuhun riippuvuuskäyttäytymiseen pyrkiessään säätelemään omia tunnetilojaan.

Uhkana on voimistuva kielteinen kehä: suhteeseen liittyvä stressi ja ristiriidat lisäävät riippuvuuskäyttäytymistä ja riippuvuuskäyttäytyminen lisää stressiä, ristiriitoja ja turvattomuutta suhteessa. Sen sijaan että kumppani olisi elämän turvallinen perusta ja turvasatama, turvantuojaksi tulee riippuvuuskäyttäytymisen kohde. Oma kumppani kokee tulevansa jätetyksi ja hylätyksi, hävinneensä riippuvuuden kohteelle. Samoin kumppani kokee saavansa osakseen valheita ja petosta riippuvan osapuolen suojellessa ja peitellessä omaa toimintaansa. Luottamus häviää suhteesta. Kun ahdistuneesti, takertuvasti liittynyt osapuoli pyrkii ylläpitämään suhdetta, silloin niin suhde voi jatkua, vaikka se onkin ristiriitojen ja pettymysten, mahdollisesti henkisen ja fyysisen väkivallan leimaama.

Miten auttaa paria, jossa on addiktio-ongelma?

Parin auttamisen lähtökohtana on se, että riippuvuusongelmainen osapuoli ottaa vastuun riippuvuudestaan, tunnustaa oman riippuvuuskäyttäytymisensä ja sen vaikutuksen parisuhteessa. Pariterapia on mahdollista, jos riippuvainen on ottanut vastuun ja hakenut apua riippuvuuteensa. Jos vastuunottoa ei ole, terapeutin ei ole mahdollisuuksia luoda terapiasta riittävän turvallista terapian aloittamiseksi. Parhaimmassa tapauksessa riippuvuusongelmainen ymmärtää oman riippuvuutensa ja ottaa aloitteen kohdatakseen ja hoitaakseen omaa riippuvuuttaan. Jos vastuu omasta riippuvuudesta puuttuu tai oma riippuvuus kielletään, parin kohtaamisessa ei voida luoda sellaista turvallista ilmapiiriä, jossa terapeutti voisi uudelleen kannustaa pettynyttä osapuolta lisäämään luottamustaan riippuvaisongelmaiseen kumppaniin. Sehän olisi samaa kuin kehottaisi toista hyppäämään tyhjän päälle kuiluun. Luottamaan sellaiseen, mihin ei voi luottaa. Realiteettien kieltäminen tekee mahdottomaksi parin auttamisen pariterapian keinoin.

Kumppaneita on aina syytä tavata myös molempia erikseen. Yksilötapaamisissa voidaan kartoittaa väkivallan uhkaa, suuttumuksen käsittelyä, masennusta ja oman itsen vahingoittamisen ajatuksia. Parina hoitamisen edellytyksenä on se, että osapuolet kokevat yhteiset tapaamiset ja kanssakäymisen kumppaninsa kanssa niiden aikana ja niiden jälkeen riittävän turvallisena.

Parin hoitamisen tavoitteena on saada palautettua suhteen turvallisuus, joka on rakkaussuhteen perusta. Kun kumppanit ovat jälleen toisilleen läsnä, lähestyttävissä ja vastaavat toistensa tarvitsevuuteen, tämä rakastava yhteys on paras vastalääke riippuvuusstrategioille tunteiden säätelyssä. Hyvässä tilanteessa voi riippuvuuden toteuttamisen sijaan hakea tukea, lohtua ja mielihyvää läheiseltä ihmiseltä.

 

Keijo Markova
Psykologi
Väestöliiton Parisuhdekeskus]

 

Niin no, en oikein tiedä, kumpaa tässä enemmän tarkoitin, itseäni vai Armasta. Minut on diagnosoitu "riippuvaiseksi persoonallisuudeksi", mutta Armaalla ainakin on erittäin vahva taipumus riippuvuuksiin. Tupakka, alkoholi, porno (seksi?) netti... lisäksi hän kehittää lähestulkoon riippuvuudenkaltaista intensiteettiä kulloiseenkin harrastuksensa kohteeseen. On henkisesti niin sen pauloissa, ettei ole läsnä. Ei osaa puhua juuri mistään muusta. Aivan kuin hänen päässään ei olisi kertakaikkiaan tilaa kuin sille yhdelle asialle kerrallaan. Hän puhuu niistä asioista itsepäisesti, vaikka ketään ei kiinnosta eikä kukaan aina edes ymmärrä. 

Mutta tuo, että ei ole läsnä riippuvuuksiensa takia, on niin hirvittävän tuttua meillä! Olen ajatellut, että eihän se nyt niin paha ole, mutta kyllä se henkisessä mielessä on paha. Se kiinnostuksen puute kaikkeen muuhun on niin totaalista. 

Viikonloppuna taas etenkin Hippu oli lopen tympääntynyt isäänsä. Olin mennyt jo nukkumaan, Armas katsoi jotain "pelottavaa elokuvaa" (ei hän muunlaisia juuri katsokaan) mutta kun lapset laittoivat oven kiinni välistä (meillä siis on niin pieni asunto, alakerrassa on keittiö ja olohuone (jonka yhteydessä pieni alkovi) ja televisio käsittämättömän suuri rohjake, jonka kuva välittyy isännän viinakaapin ovesta heijastuksena keittiöön, ja äänet tietysti kuuluvat myös) niin isänsä riuhtoi sen auki ja kielsi laittamasta sitä kiinni. Oli vihainen. Ei perustellut, miksi oven pitää olla auki. Täysin järjetöntä vallankäyttöä! Syytä ei kerrota, tuskin sitä edes on. En usko, että tilanne olisi ollut tuollainen, jos itse olisin ollut paikalla. 

Pitääkö minun puolustella lasteni isän typerää kännikäyttäytymistä lapsilleni? Hyvä on, kyse oli vain oven kiinni/aukiolosta... mutta todellakin, vain siitä, ja mies nostaa metelin! Siitä, että ovi pannaan kiinni, koska ei haluta kuulla ja nähdä sitä, mikä siellä toisessa huoneessa kuuluu ja näkyy! Perkele! 

Edit: unohdin kommentoida sitä meidän pariterapiaamme - siinä ei kyselty addiktioiden perään, ei myöskään ollut sitä erikseen tapaamista, jota olisin niin kovasti toivonut siihen pariterapian yhteyteen. Armas tosin on niitä tyyppejä, jotka antavat itsestään täysin ongelmattoman kuvan ulkopuolisille, jopa ammattiauttajat näkevät hänet ongelmattomana.

Silloinkin, kun Armas oli pelannut netissä (niin, peliriippuvuus on myös, mutta ehkä se on tällä hetkellä jäänyt muiden alle)tuhansien eurojen veronpalautuksensa, jotka oli korvamerkitty jo ihan muuhun käyttöön, ja lainarahojahan se myös on pelannut, niin patistin hänet hakemaan apua. Kävi sellaisen pakeilla, mutta kuulemma hänet oli kuitattu ongelmattomaksi, koska hänellä on vielä työpaikka, parisuhde eikä velkaakaan ihan sikana. Eli apua ei saa, ellei ole täysin pohjalla; työtön, koditon ja velkainen... tietysti siinä oli vielä sekin, että hän ei itse sitä apua halunnut eikä kokenut tarvitsevansa, koska ei pitänyt itseään riippuvaisena. Minä käskin hakea apua, taisin suoranaisesti melkein uhata avioerolla. Vanha totuushan on, ettei riippuvuuksia voi ulkopuolinen hoitaa, ellei riippuvainen itse myönnä riippuvuuttaan.