No näin sitten untakin tuosta nuoruudenihastuksesta. Muka muutimme yhteen, ja olin kauhuissani että näinkö me vain tuhoamme kaksi hyvää pitkää avioliittoa. Asunnossa oli portaat, jotka eivät johtaneet mihinkään, ja ajattelin käyttää niitä kirjahyllynä. Vein koiria iltapissalle ulos vanhalla, ruosteisella, metalliketjusta tehdyllä koirantaluttimella. Menneisyyden ruosteiset kahleet? Sellaisia taluttimia oli vielä 80-luvulla yleisesti, nykyään harvemmin näkyy käytössä.

Tulihan se ahdistuskin eilenillalla, tai sellainen "kuinkahan elämä olisi mennyt, jos olisin avannut suuni ajoissa" tai vastaavaa. Järki kertoo, että näin on ehdottomasti parempi, mutta silti välillä putkahtaa jossitteluja mieleen. Ja tunne siitä, että elämä loppuu kohta ja aikaa ei ole. Likainen vanha mies jäi lapsettomaksikin vaimonsa takia, ja tuntui se vähän kaihertavan.

Heräsin puoli neljältä pyörittelemään ajatuksia päässäni, oli noustava kun uni ei kuitenkaan olisi tullut. Yritin ajatella kanalan laittamista, mutta yhtäkkiä surinkin lapsuuden kanarialinnun kuolemaa. Kun ajatukset päättää pyöriä ikävissä asioissa, niin niitä on vaikea pitää aisoissa. 

Armas lähti töihin - niin kauan kun hän oli tässä, pysyi ahdistus kaukana, nyt se taas tulee lähemmäs.