Eilen päiväosastolla oli mukava näpertelytuokio, puhelin oli normaaliin tapaan äänettömällä. Ruokailussa tulin katsoneeksi puhelinta: 5 vastaamatonta puhelua ja 2 tekstiviestiä Hipulta. Ensimmäisessä tekstiviestissä sanoi lähteneensä koulusta ja menneensä itkemään junaradalle - pitkä viesti, jossa kaksi kertaa maininta junaradalla itkemisestä. Ahdisti ja suretti kuulemma. Välit entisen parhaan kaverin kanssa menneet poikki, ja paras kaveri sitten levittelee juttuja, jotka on luottamuksellisesti kerrottu. Supisee toisen tytön kanssa ja naureskelee Hipulle, joka ottaa sen todella raskaasti. Hippu tuntee tunteensa niin perinpohjin aina. 

Sain puhelimitse lapsen menemään terveydenhoitajalle, joka sai hänet takaisin tunnille, ja kun hain hänet koulusta, oli kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ja minä en pääse eroon painajaismaisesta kuvasta, jossa lapseni itkee junaradalla ja juna tulee...