Olen todennut tässä murrosikäisten lasten ja muun keskellä, että minulla taitaa olla taipumusta ongelmien tullessa pakenemiseen. Tekisi niin mieli vain lähteä ja jättää änkyröivät kakarat ja ahdistava arki. Ei näytä tulevan sitä uutta aikaakaan tuolle murkkuhirmulle, jolle pelkään iskevän anoreksiankin. Painaa 50 kg ja on liki 165 pitkä, väittää olevansa läski ja ettei muka jaksa syödä. Mutta miten sitä pakottaakaan ihmistä syömään? Sitten valittaa aina päänsärkyä. Kyllä kai, kun ei edes syö. Särkeehän se pää. 

Taidan kirjoittaa sille yhdelle asiaan liittyvälle hoitajalle kysymyksen. Ettei ne nyt ole siellä unohtaneet, että piti uusi aika järjestää, kun viime kerralla oli tullut hoitaja sairaaksi.