Juttelin yhtenä iltana tässä Armaan kanssa, oltiin jo nukkumassa mutta lapset ei ollu tulleet vielä yläkertaan. Juttelu alkoi siitä, kun Armas epäili, että aion jättää hänet, kun olen niin kärtty vai miten se olikaan. Minä olen alkanut suhtautua moisiin epäilyihin nykyisin sillä, että käännän ne epäilyksi siitä, että hän itse on kyllästynyt minuun, kun ei välitä - entisten "en tietenkään ole jättämässä" -vakuuttelujen sijaan. Koska siltä minusta tuntuu. Hän ei välitä minusta ja se taas aiheuttaa kylmyyttä minun puoleltani ja noidankehä on kai valmis.

Kerroin nyt välimatkaa asiaan saatuani senkin, miten minua loukkasi, kun hän ei jaksanut kuunnella vuodatustani asioistani, vaan mietti sitä lintua. Ja mainitsin aiemman vastaavankin jutun. Sanoin, että ymmärrän kyllä, jos hän kokee itsensä avuttomaksi eikä tiedä, mitä sanoa, mutta silloin voisi sanoa ettei tiedä mitä sanoa, sen sijaan että loukkaa toista moisilla välinpitämättömyyden osoituksilla. No eihän hän kuulemma tietenkään tarkoittanut, ja minä vain otan itseeni asioista, joista ei pitäisi ottaa. Hän ei ymmärrä, miksi loukkaannun ja murehdin asioita, koska hänkään ei murehdi.

Kävi myös ilmi se, mikä kuitenkin on tapahtunut, vaikka selitin moneen kertaan, että eläkkeelle jääminen ei masennusta paranna - se luulo kaiketi on silti Armaalla. Tai oikeastaan hän ei taida pitää tätä vieläkään sairautena, vaan kyse on siitä, että "en ole tyytyväinen mihinkään". Kun nyt, kun minun ei tarvitse käydä töissä, minun pitäisi olla "tyytyväinen". Ja koska masennus jatkuu, häntä ottaa päähän kun minä en olekaan "tyytyväinen". Puhuin siitä, kuinka yritän olla monesta pännivästä pikkuasiasta hiljaa, etten räpättäisi "kaikesta" kun sekään ei ole kivaa, ja sitten ne pikkuasiat kasautuu kuin korret kamelin selkään, ja sitten se lopulta romahtaa koko kasa. Niin ei Armaan mukaan saisi tehdä. Niistä asioista ei saisi kerätä korsia, mutta ei niistä saisi myöskään puhua - pitäisi olla vain hiljaa ja unohtaa kaikki ikävät jutut. Jee, miksei Armas ryhtynyt psykiatriksi, hän varmasti parantaisi kaikki maailman masentuneet vain sanomalla, että "älä ajattele ikäviä asioita äläkä varsinkaan puhu asioistasi". 

Ja tämä ihminen on se minun lähimmäiseni, ainoa aikuinen tukena ja turvana. 

Niin ja hänen mielestään elämässä ei ole mitään vikaa, kaikki on mukavaa - ainoa vika ilmeisesti se, että minä en ole tyytyväinen.