En halua elää tätä elämää. Haluan elää jonkun sellaisen elämää, jonka lapset on ns. normaaleja ja elämässä pärjääviä. Haluan sellaisen elämän, ettei tarvitsisi koko ajan jostain stressata. Että olisi varaa remontoida talo kuntoon, käydä yksityisellä hammas- ja muussa terveydenhuollossa, tilata kotiin ikkunanpesijä ja siivooja ja pihansiivooja. Laitattaa autoon jarrupalat, ettei se kirskuisi niiden vähyydestä. Kenties vaihtaa kokonaan uudempaan. Ostaa mökin jostain korvesta, missä ei moottoripyöräilijät ja autoilijat pidä meteliä, missä saisi linnunlaulua kuunnella sydämensä kyllyydestä.

Raha ratkaisisi jo monta pahaa oloa lisäävää ongelmaa, vaikka eihän se tautia tietenkään pois veisi. Silti, mieluummin itkisin yltäkylläisyydessä kuin köyhyydessä. Kukapa ei. 

Ja niin; olisi ehkä varaa syödä jotain mielialalääkkeitäkin sitten. Saattaisihan löytyä joku, joka auttaisi.