Vielä kolme viikkoa lomaa edessä, ja mielen on vallannut syksy ja synkeys. Matkalla oli mukavaa, mutta nyt ei ole enää mitään. Toiset menee töihin ja kouluun huomenna ja ylihuomenna, mie yksin lomailen. Mie yksin kävin töissä, kun ne lomaili ja kävi reissussa keskenään. Tietty voisin käydä jossain yksinkin, mutta ei se oo kivaa... ei senkään takia, että inhoan ajaa yksin pitkiä matkoja ja uusiin paikkoihin. 

Väsyttää ja itkettää... kuolleetkin tuli mieleen, kun metsässä kävin ja kanttarelleja löysin. Äiti sen mulle neuvoi, mistä löytyy kanttarelleja. Koirat oli usein mulla siellä mukana, ne, jotka nyt on kuopassa. 

Ei voi olla vapaasti, kun Hipunnuppu on kylässä ja jää yöksikin. Nukkuvat sentään saunakamarissa, eikä täällä sisällä... tosin koko ajanhan ne on jossain poissa silmistä, mutta kun tietää, että talossa on vieraita, ei osaa rentoutua. Päässä vippaa muutenkin. Sienimetsälläkin heitätti, kun kumarruksista nousin ylös.

Nukuinkin kumman huonosti, vaikka kuvittelin, että nyt vasta hyvin nukunkin, kun saan omassa sängyssä nukkua. Ei, reissun päällä nukuin paremmin! Ehkä mulla on huono sänky/tyyny tai väärä Fengshui makkarissa.