Kun olimme reissussa ja Hippu oli yksin kotosalla, oli sovittu anopin kanssa, että avustaa tarvittaessa, jos täytyy käydä vaikka kaupassa autolla tai jos tulee jotain akuuttia hätää. Olivat sitten käyneet kaupassa ja tavaroita sisääntuodessa oli nähnyt, kuinka on sekaista ja pöytä täynnä tavaraa, ettei ole laskutilaa. 

Senpäiväinen päivittely. Eikö teille voisi jostain kirpputorilta ostaa jotain lisäpöytää siihen (miksi ihmeessä; mihin se mahtuisi ja samalla laillahan sekin täyttyisi roinasta). Ja olikohan Hippu sotkenut vai oliko se ollut sellainen jo teidän jäljiltä kun reissuun lähditte. Kertaalleen valitti niillä käydessämme asiasta ja soitti minulle vielä myöhemmin perään ja punnitsi erilaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Wtf?

Ei siinä mitään, mutta heillä itsellään on pöydät toisinaan aivan yhtä täynnä tavaraa, eikä ole laskutilaa. Tiskipöydällä on jotain puolimätiä omenoita ja kurkunkantoja ja perunantähteitä - toki heillä siivotaan aina silloin tällöin, mitä meillä ei juurikaan tehdä. Mutta ei meillä säilytetä ruuantähteitäkään tiskipöydällä.

No, taannoin anoppi kävi meillä, ei edes istunut mutta höpötteli siinä kaikenlaista pikaisesti. Soittaa myöhemmin minulle, kuinka häntä niin nolotti, kun hän unohti kehua, että siistiä oli! Mitä?! Ei! Hänen asiansa EI ole kommentoida meidän asuntomme siisteyttä millään lailla, eikä ainakaan tuolla tavalla alentuvasti "kehua" kuin olisin joku huoneeni siivonnut teini. Sitäkö hän tuli sisälle seisaaltaan tarkistamaan? Että olenko nyt siivonnut, kun tiesin hänen olevan tulossa käymään?

Sanoinko? En. Se vain pitkittää asiaa ja hän sitten soittelee moneen kertaan ja pyytelee anteeksi ja voivottelee, tällä tavalla toivon hänen unohtavan mokoman mahdollisimman pian...