Neljätoistavuotias tyttäreni syö ehkäisypillereitä ja minä toivon olevani kissana erään bloggaajan perheessä. Nuorempi tyttäreni hakkaa tietokoneen hiirellä pöytää eikä voi sille mitään. Tic. Orava on ottanut siemenautomaatista kannen pois ja tyhjentää sitä koko yläruumis pönikän sisällä. 

Vitutti se lääkkeen aiheuttama haiseminen siinä määrin, että mökötin dosetille enkä syönyt mitään lääkkeitä eilen, ennen kuin vasta illalla. Ja silloinkin vain sen vanhan annoksen venlafaksiinia. Toinen kapseli jäi sinne. Mikähän minut on kääntänyt näin hoito- ja lääkevastaiseksi? Ennen suostuin kaikkeen, ihan kaikkeen. Paitsi syömään unilääkkeitä silloin, kun muutenkin aina väsytti. Kolme vuotta psykoterapiaa, kaksi vuotta taideterapiaa, ja ihan hyviä terapioita, mutta en ole saanut masennustani silti kuriin. Se tulee ja menee oman halunsa mukaan, kävi terapiassa tai ei. Päiväosasto on vielä kokeilematta, siitähän ne puhui. Mutta jos minulla on kolme viikkoa sairaslomaa, en näe mitenkään järkeväksi alkaa käydä jossain päiväosastolla. Ja kuten VarpuK sanoo, siellä hullujen seassa ei ainakaan parane.