Sitä tahdon. En ollenkaan pitänyt siitä, että Armas oli kutsunut vanhan koulukaverinsa meille tänään. Kännissä illalla facettaessaan sen kanssa. 

Kyseessä ei siis ole mikään oikea kaveri, esimerkiksi minä en ole häntä tavannut koko 20-vuotisen yhdessäolomme aikana, eikä mies pitänyt häneen mitään yhteyttä ennen facebookiin menoaan. Tyyppi on kerran viime kesänä kännännyt meillä yhden illan ja yön, siinä heidän tapaamisensa. En siis yritä "vieroittaa puolisoani ystävistään". Armas tietää varsin hyvin sen, että en pidä vieraista kodissani (VIERAISTA, tutut on asia erikseen) ja luulin, että on sovittu niin, ettei keskustelematta kutsuta sellaisia. Ja taas kutsuttiin.
 
Sanoin, että kännäämäänhän se on tulossa nytkin, kuskikin mukana (ellei ollut tarkoitus kuskinkin korkata ja odottaa majoitusta edellisen kerran tyyliin) ja mitä muutakaan se lauantai-iltana. Armas vakuutti, että ei varmaan, poikkeavat vaan ohi ajaessaan... no, päätyi sitten perumaan kutsunsa (varmaankin vittumaisen akan takia) ja ilmeni, että juovuksissahan äijä meille olisi ollut tulossa, juotavat mukanaan... 
 
Armas vain uskoo niin sinisilmäisesti ihmisistä jotain muuta, minkä sivustakatsoja näkee yhdellä silmäyksellä. Jos ainoat seurustelut on kännissä facebookissa tai kännissä täällä, kun vaimo on poissa, niin miten edes voi odottaa sivistynyttä kahvinjuontihetkeä? En minä ainakaan voi. Eikä ole tarpeenkaan.
 
Masentaa ja vituttaa taas niin, että oksettaa ja kurkkuun sattuu. Sanoin Armaalle, että olisi ottanut vaimon, joka tykkää vieraista. Tietää, että ahdistun niistä, ja silti vain kutsuu kylään. Voi olla, että vika on minussa, mutta ainakin minut on saatu syyllistettyä taas oikein kunnolla. Olihan tuossa pari hyvää päivääkin.