Vai kirjoitetaanko se paskaäiti?

 

Ei vain aina jaksa kitinää ja vetkuttelua... ärsyttää aikuisissakin ihmisissä (mm. omassa rakkaassa aviomiehessäni) se, että kun jonkin asian pitäisi tapahtua, venytään vaan sohvalla vinkumassa. Tai muuten vain viivytellään. Ja Tinttikin sitten sanoo oho mä unohdin. Mies ei sentään yleensä unohtele MITÄÄN. Eikä varsinkaan mitään sellaista, mitä minä olen tehnyt tai sanonut. Vaikka se olisi yli kymmenen vuoden takainen moka. 

 

Joku voisi sanoa - ja on sanonutkin - että minun pitäs opetella relaamaan, eikä toisten singahtelemaan. Olen yrittänyt. Tuloksena on vain kauhea ahdistuminen ja, kuten tänäiltana, piikkiset sanat jotka loukkaavat herkkää ihmistä. Osa ahdistuksesta pääsee sen panssariaidan läpi yleensä aina. Joskus käy kuin vesipadoissa, että pieni murtuma hajottaa koko helvetin padon ja kaikki ryöstäytyy valloilleen.

 

Kun joku joskus sanoiis, että ymmärtää, että olen ahdistunut tai tietää että olen masentunut ja näkisi sen, miksi olen välillä niin usein tämmöinen paska... lapsilta sitä ei voi eikä saa odottaa, ne saa ja niiden pitää saada olla rauhassa lapsia, mutta kun perheen aikuinenkin vaan kyselee "mikä sua vaivaa" niin on kyllä aika turhauttavaa. Ja kuitenkin kielletään puhumasta, että toisten olis parempi ilman minua, menen kiikkuun tai jotain. Kun näkee sen toisen käytöksestä, että sekin sitä toivoisi, mutta siitä ei saa puhua.