Tämä blogi on tarkoitettu mielipahan ja -paskan kaatopaikaksi, ja tarkoituksella olen jättänyt enimmäkseen hyvät asiat täällä kertomatta - siihen on toiset kanavat. Nyt teen jossain määrin poikkeuksen.

Kuten mainitsin jo kommenteissa, Armas on selvästi parantanut tapansa. Mutta kuin häntä siitä asianmukaisesti huomioin sanomalla, että mukavaa, kun olet välittänyt enemmän, niin kielsi kaiken. On muka aina ollut samanlainen. Minusta se kuulosti narsismilta taas. Kieltää selvät asiat. No, en tietenkään alkanut siitä vääntämään ja pakottamaan tekemään tunnustusta, vaan jätin asian siihen. 

Ja viikonloppuna sahasi katki sen yhden puunoksan, joka nirhasi kattoa varsinkin tuulella. Että on tehnyt jotain rästihommiakin :) 

Mutta nettimaailmassa minua ärsyttää bloggaaja, joka tekeytyy säälittäväksi ja kinuaa huomiota itselleen varsin kärkevään sävyyn välillä. Mitään annettavaa hänellä ei muille tunnu olevan, mutta muiden pitäisi häntä jatkuvasti muistaa ja toimia hänen mielihalujensa mukaisesti. Lähettää hänelle yhtä sun toista, tehdä joulukalenteria hänelle tai hänen lapselleen, enkä ole huomannut, että näissä asioissa olisi minkäänlaista vastavuoroisuutta, että itse sitten tekisi/lähettäisi jotain kivaa jollekin. Ymmärrän kyllä, että on masennusta ja somaattisia sairauksia, mutta äkkiä ne kaverit lähtee netissäkin meneen, jos vain kiukutellaan siitä, kun ei kommentoida tarpeeksi ja valitetaan, ettei "kukaan" halua tehdä kivoja asioita hänen kanssaan. En ole lähtenyt siihen kelkkaan ollenkaan, mutta masennuksessa olen koittanut olla vertaistukena ja tsemppaamassa. Mielelläni pudottautuisin pois kokonaan, mutta meillä on pitkä yhteinen nettimenneisyys ja ollaan löydetty oikeassakin elämässä yhteisiä kiintopisteitä, joten tuntuu pahalta lähteä ja jättää sellainen, joka vain oireilee kaikenlaisia tuskiaan. Ei näe muuta kuin itsensä, se kupla on minullekin tuttu. Ikinä en ole kuitenkaan rohjennut kuvitella, että muut olisivat minulle jotain velkaa ja heidän pitäisi minua hyvitellä ja ilahdutella ilman vastapalveluksia. Pikemminkin olen kuvitellut, että kaikesta pitäisi maksaa, ja jos en maksa, jään itse heille velkaa. 

Ehkä yritän vain ravistaa ajatukseni pois ja ignoroida, ellen voi olla ystävällinen...