Eilen saunan jälkeen Armas taas soitteli netistä kaiuttimen kautta kovaäänistä huonoa musiikkia, ja kun sanoin, että Miljoonasade on ihan paska bändi (hyvin harvoin käytän tuollaistakaan sanaa lasten kuullen) hän loukkaantui ja oli sitten äkäinen. Olin jo aiemmin samana päivänä pariin otteeseen kuullut olevani ärsyttävä tai tyhmä, kun Hippu kärttysi minulle, ja siinä vaiheessa sitten sanoin, että on se nyt kumma, kun kaikki ärsyyntyy puheistani, en enää voi mitään sanoa. Esitin Armaalle, että suuttui, koska kerroin mielipiteeni hänen soittamastaan bändistä - että kai minullakin on oikeus sanoa mielipiteeni ilman, että siitä suututaan. Armas väitti, että olin sanonut hänen soittavan paskaa musiikkia (en sanonut, sanoin että ko. bändi on paska) ja että kielsin häntä soittamasta musiikkia (mitä en tehnyt, sanoin vain mitä mieltä olen) ja sitten hän sanoi, ettei "pointti ollut siinä" (että sanoin mielipiteeni), vaan että musiikki oli paskaa. Siis wtf?! Mitenkä päin se sen asian nyt käänsi? On suuttunut siitä, että itse soittaa paskaa musiikkia, mutta ei ole minun puheestani, minun mielipiteestäni suuttunut?! Tuossa vaiheessa jo Hippukin puuttui puheeseen sanomalla, ettei tuossa ole mitään järkeä. Mutta siinä on hyvä esimerkki siitä, miten hyvät keskusteluyritykset menee harakoille, kun toinen tahallaan koittaa hämmentää toista osapuolta sotkemalla asian ihan sekaisin. Ei vain halunnut myöntää, että suuttui turhasta. 

Kyllä tiedän, että nämä tällaiset "riidat" on lapsellisia ja typeriä, mutta joskus vain tulee mitta täyteen, eikä voi vain olla hiljaa, mielinkielin ja yrittää olla suututtamatta toista lisää. Siinä vain kerryttää itselleen pahaa mieltä siihen kuormaan, joka sitten leviää jossain vaiheessa.

Silti hieman järkytyin omaa reaktiotani, kun Armas kyseli (mentyään ulos keskustelemaan "isäpuolensa" kanssa puhelimitse) että voiko hän mennä anoppilaan juomaan (ja soittamaan netistä kaiuttimen kautta huonoa musiikkia kiitollisemmalle kuulijakunnalle) sen äitinsä miehen kanssa, jonka kanssa oli koko päivän korjannut autoa. Armas oli odottanut kärttyistä reaktiota ja vastahankaisuutta, mutta mielellänihän minä hänet sinne "päästin", kun kerran kyydinkin sai. Kiitteli kovasti minua kahteenkin otteeseen... mutta itse hieman ihmettelin, miksi olin niin tyytyväinen, että hän lähti pois. Miten olo keveni, ahdistus väheni. Onko Armaan läsnäolo niin painostavaa? 

No, onhan se ikävää, kun toinen on juovuksissa ja käyttäytyy välillä kummallisesti, ja soittaa kovalla volyymilla musiikkia, jota muut eivät haluaisi kuunnella, sitten tulee viereen sänkyyn kuorsaamaan ja levittäytymään niin, etten mahdu mukavasti koirien kanssa sinne, joudun heräilemään ja tönimään kuorsaajaa kerta toisensa jälkeen. 

Nyt on takana hyvä yö leveässä sängyssä, ja kyllä sen mielialassa huomaa! Nukuinkin puoli yhdeksään asti jostain vaille puoliyöstä. Hipun kanssa oli ennen nukkumaan alkamista mukava kiintoisa keskustelu, jossa onnistuin ehkä olemaan olematta ärsyttävä...