Miten helpottavaa, ettei tarvi tänään lähteä minnekään! Jos ei
halua. Semmoinen myräkkäkin on, etten ihmettele, vaikka
olisi puita nurin pitkin poikin tietä. Kirjoitin tekstin Notepadille, ettei karkaa mahdollisen sähkökatkon aikana, mutta siitä tuli tuommoinen oudosti rivittynyt, eikä se suostu siitä muuttumaan edes tuolla Tx - napilla, jonka pitäs poistaa muotoilu. Aivan sama, perkele.
Eilen päiväosastolla oli
syksyn yhteenvetopalaveri, jossa suuri osa osanottajista oli
ihan uusia, ekaa viikkoa... että ne varmaan osaakin hyvin
kommentoida, kuinka osaston toiminta on muuttunut
aiemmista ajoista tänä syksynä! Minäkään en osannut, vaikka
olen ollut jo, mitä, reilun kuukaudenko tai jotain. En muista,
en jaksa ajatella. Tyhmyyksissäni avasin suuni, enkä tajunnut
kritisoidessani, että ne ohjaajat saattavat ottaa sen
henkilökohtaisesti. Tuli fiilis, että pomo kerää kaiken
kunnian, mutta ohjaa kritiikin hoitajille. Tai siis niille
ohjaajille, miksi niitä nyt sanotaan... Kaiken kaikkiaan
ahdistava palaveri. Se pomonainen sanoi minulle, että "täällä
harjoitellaan niitä epävarmoja ja hieman ahdistaviakin
tilanteita" tjsp., ja kyllä olisi tehnyt mieli sanoa, että olen
kuule lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä, en todellakaan
tarvitse enää harjoitusta! Elämässä on tullut harjoiteltua
paskamaisia tilanteita ja ahdistusta aivan tarpeeksi, mutta
turvallinen paikka olisi ihan kiva. Sellainen, missä voisi olla
levollisin mielin. Tuntea olevansa oikea ihminen eikä typerys.
Tuo on minulle kuin työpaikka; sinne mennään kun on pakko
ja suoriudutaan tehtävistä mahdollisimman hyvin. Ja
ahdistutaaan ja todetaan, että muutkin mokaavat, mutta eivät
ole moksiskaan, kun taas minä kannan noloja muistoja mukanani
ikuisuuden ja luulen kaikkien muistavan omat möhläykseni aina minut nähdessään.
Kommentit