Pitkän aikaa onkin ollut niin mukavaa, mutta nyt taas pienet asiat hyppää silmille ärsyttämään. Esimerkiksi tapa röyhtäistä oikein suu auki ÄÄÄÄÄ ja vielä puhaltaa perään PHHHH. Mainitsin asiasta, ja nyt Armas on alkanut röyhtäyksen perään sanomaan "anteeksi". 

Eilen hänen ainoa juustosämpylänsä oli homeessa, ja kysyi saako syödä minun kaura-tattarileivän. Söi, ja valitti että ei maistu miltään. Sitten myöhemmin valitti, että tulee nälkä, kun se leipä oli niin pieni. Ja todellakin suuntasi nämä sanansa minulle, minuun katsoen ja vastausta odottaen. Aivan kuin se olisi ollut minun syyni, että lempileipäni oli pieni ja mauton. Sitten kun sanoin, että ei ollut pakko syödä, älä jaksa valittaa siitä leivästä, niin suuttui että ei hän valita, hän vaan sanoi, ja eikö nyt saa sanoa mitään, pitää olla hiljaa. Huokaus.

Tänään mentiin kauppaan. Armas harppoo sisäänkäynnin ohi samalla selittäen jotain menosuuntaansa niin, etten kuule, ja kun itse aioin mennä sisään niin kysyin, mihin hän on menossa. Tiuski takaisin että "just olin sanomassa että menen katsomaan onko tuolla klapisäkkejä". Siis menee ja puhuu mennessään ja kaiketi olettaa, että kipitän hänen mukanaan kuuntelemassa puhetta. Ei voinut ennen sisäänkäyntiä sitä sanoa, vaikka hyvin olisi ehtinyt.

Pari päivää sitten anoppi totesi poikaansa katsoessaan, että "sullehan on alkanut tulla kalju" niin sitäkin piti oikaista sanomalla "Onhan se ollut jo kauan, mutta tukkamalli on ollut sellainen, että se on peittynyt", niillekin tuli siitä sanailua sitten. Tuo oli todella, todella yksinkertaistettuna sen sanailun alku. 

Olemme siivonneet täällä, paljon turhaa roinaa saatu roskiin ja tasoja siistimmiksi, ja Armas heti osteli kaikenlaista uutta roinaa pöydällä pidettäväksi. Joutavaa pölynkerääjää. Minä useaan otteeseen sanoin, että en halua että ostat "peilitaloa", jossa on valotuikkuja sisällä. Ei sillä ollut mitään väliä, mitä minä haluan tai en halua, vaikka tämä on minunkin kotini. Hän ostaa mitä hän haluaa. Tuossa nyt on kauniisti hänen peilitalonsa ja jaloviinapullonsa vierekkäin pöydällä. Toisella puolella on tequilaa ja suoraan edessä näkyy konjakkipullo. 

Nyt lähti jouluostoksille, ja ajattelin saavani olla rauhassa ja hiljaisuudessa hetken. No heti pärähti puhelin soimaan, piti kertoa minulle siitä, mitä pankkiautomaatti sanoi, kun yritti nostaa käteistä esikoisen lahjapakettiin. Selittää, mihin nyt menee ja mitä tekee seuraavaksi. Ei auta panna puhelinta äänettömälle, sitä kauheammat penäämiset siitä vain seuraa.

Molemmat lapsetkin palautuu tänään, vaikka Hipun piti tulla vasta huomenna. Poikakaverin luona on ilmeisesti ahdistava härdelli ja äiti raivona. Minä olen kuulkaa kiltti ja hyvä äiti kun vertaa muutamiin...