Ahdistaa ja suututtaakin, enkä voi sille mitään, enkä tiedä miten asiat käsittelisin ja hoitaisin niinkuin paras olisi. Lintsaaminenkin on nyt tullut kuvaan, tahalliset myöhästymiset bussista ja tuntien viettäminen vessassa. Olen keinoton. Nuorisopsykiatrialla on hoitoneuvottelu ensi viikolla, ja sitä ennen on ja on ollut kahden viikon tauko käynneissä. En ymmärrä miksi. Miten se parantaa tilannetta? Mihin sillä pyritään? Aikooko ne lopettaa hoitosuhteen näin pian? Eihän tuosta ole mitään hyötyä ollut, noin lyhyestä pätkästä keskusteluja. 

No, ehkä se selviää sitten ensi viikolla. 

Tintillä ollut omituista oksenteluakin, luulin mahataudiksi (annoin olla kotona 2 päivää) mutta oli muuten ihan pirteä, kunnes taas oksensi illalla kun aamulla olisi ollut kouluun meno. Aikoi jäädä kotiin, minä sanoin että kouluun, kun et ole kipeäkään. Mietin yöllä valvoessani (ainakin puolille öin) että onko se kenties syönyt jotain oksettavaa, kun sillä on sitä itsensä vahingoittamistaipumusta. Ja pelkää nyt kouluun menoakin. Eikä oikein syökään. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Pitäisikö kirjoittaa Wilman kautta kaikille tytön opettajille, että ottaisivat hänen pelkonsa huomioon, vai pahentaisinko sillä vain hänen tilannettaan? Joutuisi silmätikuksi. Toisaalta koulu on muutenkin kuulemma hieman pulassa "helikopterivanhempien" kanssa, jotka vaativat omalle lapselleen erityiskohtelua kuka mistäkin syystä. Ei voi tietää, miten ne koulussa suhtautuisivat pyyntööni. Vanhempi tytärkin on nyt ollut lukiossa vaikea, ja tunnen itseni todella huonoksi vanhemmaksi, kun lapset ei käyttäydy normaalien lasten tavoin. 

En suosittele lasten tekoa kenellekään masennuksesta kärsivälle. Siinä vain jatkaa omaa kärsimystään eteenpäin.