Tunsin jonkinlaista tekemisen halua pitkästä aikaa, ja otin kutimen käteeni... se oli ihan koppurana. Hippu jokunen päivä sitten söi aamiaista olohuoneessa ja kaatoi maitonsa, ja osa siitä oli nähtävästi lorissut myös käsityökoriin. Langat ja sukan alut ja kaikki on nyt sitten maidon kastelemia ja omaan kurttuisuuteensa kuivuneita. Hyvä etten itkemään alkanut. 

Armaskin on niin onnettoman negatiivisella päällä ollut - ei ole sitä tupakkalakkokiukkua ollut, on vain muuten sillä päällä, että jos vain on jotain ikävää sanottavaa, niin se pitää sanoa. Mukavista asioista ei sitten olekaan niin väliä. Tupakkalakon etenemisestä en ole tietoinen, viime viikonloppuna ainakin oli ostanut askin. Ei se ainakaan huokaile ja hohhaile sitä, että tekee mieli polttaa. 

Rumia sanoja on pyörinyt mielessä ja tullut suustakin ulos useita tänäaamuna. Life is a bitch taas vaihteeksi.