Jahaaaah, se on taas perjantai. Saapa nähdä, riidelläänkö. Minusta on tullut semmoinen kiukkupussi, että kilahdan ihan ihmeellisistä asioista. Ei vain voi mitään, että se raivo nousee. Toki sitä voi tarkkailla itsessään ja hillitä, jos ajoissa huomaa, mutta jonkinlainen esto minussa tuntuu hävinneen.

Esimerkki: Armas kysyi, näinkö sen videon jättisalamasta. Kielsin, ja kysyin "missä se video on". Ei sanonut "en tiedä", "en muista", "katsotaan" tai mitään muutakaan, vaan alkoi etsiä sitä omalta koneeltaan. Uudistin kysymykseni ja sanoin, että katson sen mieluummin tältä koneelta, jolla olen. Ei vastausta. "Tässä" ja näytti sen omalta koneeltaan. Käännyin siis katsomaan selkäni takaa parin metrin päästä läppärin ruutua, ja olihan se salama siinä. Kaadoin siinä heiluessani sitten juomani, ja lähdin hakemaan siivousrättiä. Kysyin "oliko se facebookissa vai miksi et voi kertoa, missä se on" ja Armas jo hermostui korottamaan ääntään, että ei ole, en tiedä missä se on. Antoi minulle googleen laitettavaksi hakusanan "salama turku". No löytyihän se sillä; viidentenä ylhäältä päin lukien, ja jo otsikossa luki "Ilta-Sanomat". Armas ei ollut nähnyt/tajunnut sitä, ei myöskään videota selkeästi Ilta-Sanomien sivulla katsoessaan ollut nähnyt/tajunnut olevansa Ilta-Sanomien sivulla, jotta olisi voinut vastata yksinkertaiseen kysymykseeni. Tai, todennäköisemmin, halusi sen vain jääräpäisesti itse näyttää minulle, ja hermostui kyselemiseeni. Ja minä hermostuin siihen, kun ei perkele voi vastata yksinkertaiseen kysymykseen.

Nämä "ei voi vastata", "ei halua vastata", "ei ole mitään sanomista", "ei ymmärrä kysymystä" ja muut puhumattomuudet on alkaneet viime aikoina kiehautella minua. Taannoin olin ottanut yöksi johdot pois tästä tietsikasta - ukkosta ei ollut ennustettu, mutta otin nyt kumminkin. Seuraavana iltana, siis lähes vuorokausi johtojenirrotuksesta Armas: "Olit ottanut johdot irti." Minä: "Jaa niin eilenillalla tästä tietsikasta? Juu." Ja selitin varmuuden vuoksi ottaneeni. Armas: "Tämä johto oli kuitenkin kiinni." No, en ollut tullut ajatelleeksi, yleensä Armas itse hoitaa oman tietsikkansa johdon, kun lopettaa - oli silloin jo lähtenyt nukkumaan. Nyt kuitenkin syyllisti minut siitä, että olin ottanut yhdet johdot, vaan en toista johtoa. Se hänen tyylinsä ärsytti minua taas suunnattomasti! Ensinnäkin, että pitää heitellä ihme tynkälauseita ja vielä siihen sävyyn. Sanoin, että osaat kyllä tosissaan sanoa sen niin, että se ärsyttää. Miten hänen olisi pitänyt se sanoa, että se ei olisi ärsyttänyt - sanoin, että vaikka niin, että "jos otat johdot irti, niin ota tästä samalla". No niinhän hän sanoikin. Just.

Eihän hänelle kannata mitään yrittää selittää, hän ei tajua puhuvansa kummallisesti ja epäjohdonmukaisesti. Minä taas olen yhä enemmän muuttumassa aspergeriksi, mitä tulee kommunikointiin. Wikipedia sanoo:" Aspergerit noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen." ja nyt kun tuota luin, niin osui silmään toinenkin minuun todella hyvin sopiva: "Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Katsekontaktia ei haluta pitää pitkään yllä senkään vuoksi, että se kiihdyttää aspergereiden keskushermostoa eikä rauhoita sitä, kuten valtaväestöllä." Tuo ainakin käy minuun kuin nappi nenään. Inhoan sitä, että puhuessa kuuluu katsoa silmiin, ja jos ei niin tee, on epärehellinen, epäluotettava valehtelija. Katson ihmisiä naamaan vain siksi, että siten kuulen paremmin. Siis luen huulilta sen, mitä en meinaa muuten kuulla. On muuten myös assiin liitetty ominaisuus.

Kun lukee horoskooppia, sairauden oireluetteloa tai tuollaista häiriöselvitystä, niin huomaa monenkin asian sopivan itseensä :) 

Myöhemmin samana päivänä Hippu sanaili isälleen ikävään tyyliin - isänsä oli häntäkin ärsyttänyt - ja minä tunsin pahaa mieltä Armaan puolesta. Yritin lohduttaa silittäen häntä ja sanoen "Minä ainakin tykkään sinusta!" niin hän vain tokaisi "Vaikka kaikki mun sanomiset suakin ärsyttää!?" Sillälailla. Enpä sitten vaivaudu sanomaan tykkäämisistäni, kun niistä viis veisataan. Kun yksi ärsyyntymisen julkituominen tekee kaiken tykkäämisen tyhjäksi.