Tuolla toisaalla mainitsin jokin aika sitten, että olin saanut kuulla, mikä on järkevää ja mikä ei. Kun aiemmin Armas on melkeinpä mieluummin vienyt minut ostoksille, kuin päästänyt omin päin vaeltelemaan. Toki minä mieluummin menenkin sellaisella kyydillä, joka osaa ajaa eikä pelkää kinkkisiä liikennetilanteita eikä ruuhkia eikä täysiä parkkipaikkoja. Itse kun ahdistun niin helposti sellaisissa, ja välttelen kuvatunkaltaisia paikkoja ja tilanteita. Jokainen voi tietysti olla siitä asiasta mitä mieltä tahansa, mutta pointti on nyt se, että yhtäkkiä se kuski ei enää haluakaan kuskata minua. Jos olen menossa kaupungille päin huomenna, "ei ole järkevää" meidän yhdessä lähteä tänään kaupoilla käymään. No eilen, kun hän oli menossa kaupungille kuvaamaan ja kysyin, käykö hän kaupassa samalla, esitti, että jos käydään yhdessä sitten, kun hän tulee pois kaupungilta... sanoin, että "ei se ole järkevää". Ei sanonut mitään siihen, kävi kaupassa. 

Siskokin, joka viikonloppuna kävi, oli sitä mieltä, että "joku sillä nyt on". Masennuskausi? Siis eihän Armaalta ole koskaan diagnosoitu mitään semmosta, itse psyk. polin hoitajan myötävaikutuksella vain olen tullut tulokseen, että jonkinlaista lievää kaksisuuntaista mielialahäiriötä on olemassa, ja se peliriippuvuuskin saattaa olla nostamassa päätään. Ei myöntänyt, mutta Armashan voitti EuroJackpotissa kolmesataa, ja uskon, että se voitto sysäsi hänet pelaamaan taas enemmän rahaa, mitä olisi pitänyt, ja kaikki meni. Olin huomaavinani, että ko. arvonnan tuloksen selviämisen jälkeen hän oli tavallista vaisumpi. Yritin kysyä, mikä on, mutta ei kuulemma mikään erikoinen, ja keskittyi vaan rapsuttamaan koiraa ja lässyttämään sille. Sama homma seuraavana aamuna, kun otin asian taas puheeksi, kun Armas oli selvinpäin - koiralle huomiota. Otin koiran pois ja sanoin, että nyt ei ole kyse koirasta, vaan sinusta, mutta ei se siitä sen kummemmaksi tullut.