Epäilen, että Armaalla on taas joku nainen "kierroksessa". Viihtyy facessa iltamyöhälle asti, vaikka jo pitkään on tavannut mennä nukkumaan yhdeksän aikoihin, ja komennellut sekä lapsia että minua tulemaan myös pikapikaa, ettei häiritä unensaantiaan. Erään masennuskohtauksen aikana toin julki pelkoni, että hän vaihtaa minut nuorempaan ja terveeseen, ja Armas kävi heti tarkkaavaiseksi ja jotenkin epäluuloiseksi, kysyi "ai, miten niin?" tai jotain sellaista. Tilanteessa, jossa normaalimpi käytös voisi olla esimerkiksi sanoa "höpsistä, en vaihda sinua keneenkään" tai "ei minulla ketään ole". Armas on niin läpinäkyvä... ja todellakin, hän oli vaihtanut salasanan omaan koneeseensa (tai hänen koneitaan nämä kaikki ovat) kun yritin käydä sielläolevia kuviani siirtämässä toiselle palvelimelle. 

Sain siis sairaslomaa maaliskuun loppuun asti, Saatanan kätyri ei ollut moksiskaan siitä, että joutui pyörtämään päätöksensä töihinmenostani. Käsiteltiin hoitoneuvottelussa muun muassa sitä tunnetilaani, joka jäi edellisestä käynnistä. Toivottomuus, umpikujassaolon tunne. Päiväosastoa jatketaan ensikuun loppuun. Suurin osa vanhasta porukasta jää pois tulevassa kuunvaihteessa, joten jos ei tule uusia, on meidän ryhmässä neljä tyyppiä - kaksi miestä, kaksi naista. En varmaan enää tapaa sitä nuorta tyttöä, jonka valaman kynttilän pilasin eilen...