Johan nyt on kumma, että pieni asia saa mielen niin matalaksi. Mietin jo, että onko minulla kuitenkin sitä kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kun touhukkuudesta kolahdetaan alas niin helposti ja nopeasti. Tai ei se varmaan siitä ole kiinni, kuinka nopeasti se tapahtuu...

Olen vain miettinyt sitä, että täysin vapaaehtoisestihan minä olen siinä kissalatouhussa, mitään aikatauluja ei ole sovittu ja helvetin pitkä matkakin hakea vihaiselta ihmiseltä rättejä - joiden laadustakaan ei ole mitään tietoa, kissala ei hyväksy esim. "mummolan (saati navetan) hajuisia" vaatteita alusiksi eläimille. Ymmärrän kyllä, että hermostuttaa, jos tavarat on tiellä, mutta jos ne on tosiaan vuosia olleet jossain, niin olisihan niille ollut varmasti sellainenkin paikka, jossa eivät olisi olleet tiellä. Asiallisesti olisi voinut kysyä, eikä pahoittaa mieltä. Sellainen ei hänen asiaansa (=turhista lumpuista eroon pääseminen) yhtään auta, eikä innosta minua auttamaan häntä. 

Laitoin tosiaan kissalalle meiliä, että mahtuuko niiden varastoon sellainen määrä, ja toivon, että vastaisivat ettei mahdu :) Silloin voisin hyvällä omatunnolla sanoa, että tee niille mitä tykkäät.