Luin sen kaavakkeen, minkä Tintti oli täyttänyt nuorisopsykiatrian polille vietäväksi. Siinä on väittämiä tyyliin "tunnen itseni yksinäiseksi" ja sitten neljä vaihtoehtoa, kuinka se sopii itseen. Toki osasin odottaa, mutta järkytys se oli silti. Ja taaskaan ei aamulla syönyt mitään, sanoo että oksettaa, mutta epäilen syyksi enemän sitä idulla olevaa anoreksiaa. Kun hän kokee olevansa lihava, vaikka on kuuden kilon päässä alipainosta. 

Jotain olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. En tiennyt silloin, enkä tiedä nytkään, mitä se olisi voinut olla. Tuonne polille pääsyäkin vetkutettiin, ja sitten vielä hoitaja sairastui. Hippu meni aikanaan, kun tarve oli, ihan heittämällä sinne, kun oli kunnollinen terveydenhoitaja koululla. Luulin, että tämäkin menisi, mutta niin vain piti itse mennä terveyskeskuksen lääkärin kautta... TUON jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan käynyt sen tien jo aiemmin. Tosin tilannehan on pahentunut vasta hiljattain. 

Ja kun hän ei puhu. Kuinka voin tietää, miten paha olo hänellä on, kun hän ei sano sanaakaan? Kiukuttelee vain. Aivan kuten itse tein tuossa iässä. Minulla vain ei ollut äitiä, joka olisi oikeasti ollut kiinnostunut voinnistani, häntä kiinnosti vain mehukkaat kertomukset, joita voi levitellä kavereilleen vaikkapa minusta ja minun ajatuksistani. Ja tietysti omat asiansa. 

En tiedä, pitäisikö minun näyttää Armaalle se lappu myös. Keikun puun ja kuoren välissä; isän oikeus tietää lapsensa asioita ja lapsen oikeus luottamukseen. Huomenaamulla viedään laput sinne.