En jaksa ruveta etsimään, olenko puhunut siitä, kun jokin aika sitten - alkukesällä? - juttelin Armaan kanssa siitä, että toivoisin meidän tekevän jotain joskus yhdessäkin. Jotain mukavaa - ja hän kuittasi tyyliin käytiinhän me tänäänkin yhdessä kaupassa. Ja valitti, että kun nyt olen eläkkeellä ja kotosalla päivät, niin haluan sitten kaikenlaista kivaa vastapainoksi ja hän on töistä väsynyt ja haluaisi levätä. Ja se lepohan on ollut sitä sohvalla tietokoneen kanssa istumista. 

Sitten, jos päätän lähteä yksin jonnekin - tai lasten kanssa - niin sekään ei ole oikein hyvä. Juttelin eilen, josko lähtisin lauantaina Helsinkiin (eläkeläisen junalippu on halpa) kun siellä on pieni ryhmä jakelemassa pinssejä, joiden teettämiseen minäkin olen roposeni lahjoittanut. Kommentti oli "Miksi sinun nyt sinne pitää mennä?" ja että kun on viikonloppukin, voitaisi jotain tehdä kun hän on nyt viikot töissäkin. Sanoin, että no keksi sitten jotain kivaa. Tai että voidaanhan me mennä Anskun luona käymään, kun siellä on tarkoitus käydä kuitenkin joskus. 

Tänään soitti töistä, että mennäänkö lauantaina tai sunnuntaina Torronsuolla käymään. Kuvaamassa, tietysti. Ja minun pitäisi olla innoissani heti tulossa mukaan, kun hän sitten keksi jotain kivaa - oman harrastuksensa tiimoilta. Toki minäkin luonnosta pidän kovasti, ja valokuvaankin pokkarilla, mutta kun vihaan niitä hyttysiä. Ja suolla niitä tähän aikaan on ihan taatusti ihan sikana. Ja paarmojakin, kun on kuuma. Olenhan minä ihan kamala, kun en innostunut asiasta. Saan ihan varmasti kuulla tästä, jos nyt en lähdekään - sitä käytetään aseena jatkossa kun tyrmätään ehdotuksiani. "Ethän sinäkään silloin lähtenyt minun kanssani suolle."

Sanoin sitten, että ajattelin mennä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille, kun sinne on tänään ilmainen sisäänpääsy klo 14-20, eikä eläkeläisen junalippu maksa sinnekään paljoa, eikä siellä ehkä olisi niin paljon väkeäkään, kun työssäkäyvät tulevat myöhemmin. La ja su on sisäänpääsy 15 euroa, ja se on minulle liikaa. Ajattelin, että jos Armas voisi hoitaa Hipun hakemisen koulupäivän päättyessä neljältä, niin voisin huoleti mennä. Mutta ajatukseni meni plörinäksi: Armaskin ilmaisi halunsa lähteä. Se taas tarkoittaa sitä, että minunkin pitää odottaa siihen neljään - puoli viiteen asti ja luultavasti myös sitä, että menemme autolla ja stressaamme ja kiroilemme kun emme löydä parkkipaikkaa ja minä panikoin väenpaljoudessa. 

En voi sille mitään, että ahdistaa. Tätähän olen toivonut; että mentäisi ja tehtäisi yhdessä, ja sitten, kun ei mennä ja tehdä ja keksin itselleni omia juttuja, niin ei saa mennä, ei ainakaan yksin. Mutta saattaahan siellä olla ihan mukavaa yhdessäkin. Lapset tuskin tulee, ei Tintti ainakaan, ja Hippu on flunssassa ja väsynyt. Siksi se onkin autokyydillä koulussa, ettei sen tarvitse kuumeisena pyöräillä.