Olen kai katsonut sivusilmällä liikaa My little Ponya - kyllä, meidän teinit katsovat niitä Netflixistä - koska näin viime yönä unta yksisarvisesta. Siinä unessa näin, kuinka kauemmas pellolle laskeutui kanadanhanhia ja pari valkoista yksisarvista. Yhdellä oli sitten vauhtia niin paljon, että se joutui laskeutuessaan ihan viereeni, ja taputin sitä... ajattelin, että se pelkää ja karkaa, mutta ei se mihinkään karannut. Tuntui pehmeältä ja lämpimältä käden alla, ja oli huikaisevan valkoinen. Tarjoutui hoitamaan pahan oloni pois. Heräsin kai "kesken hoidon", ja uni jäi todella vahvana mieleen.

Yöllä heräsin Armaan äännähdyksiin, kun hän näki painajaistaan, ilmeisesti sitä samaa, joka aina toistuu. Herätin hänet, ja käänsin kylkeäni - makasin samassa asennossa, kuin olin ollut nukahtaessani, ja tuntui siltä, kuin tosiaankin olisin maannut siinä tuntikausia. Tyynystä poispäin ollut päänpuolisko oli julmetun kipeä, ehdin miettiä onko se migreeniä ja pitäisikö hakea lääke, ettei mene pahaksi, mutta en vain jaksanut ja uni voitti. Aamulla kipu oli jäljellä samanlaisena, ja kumma kyllä helpotti heti, kun nousin ylös. Heti sen yksisarvisunen jälkeen. Muuten en olisi vielä noussutkaan. Mutta olipas aika omituinen päänsärky.

On olo, että elämä on paskaa ja minä olen hyödytön paskaläjä, vaikka kovasti koitan muistutella itselleni, mitkä asiat ovat hyvin. Huonosti olevat vain pysyvät päällimmäisenä kaikesta huolimatta. Mutta kyllä tämä tästä. Alan korjaamaan rikkinäisiä vaatteita, että olen edes jotenkin hyödyllinen.